Tämä on kummallinen kirja. Tarina on mitätön ja huonosti kerrottu. Sen kertoja kertoo ystävästään, joka hullaantuu sieniin, katoaa ja ilmestyy takaisin, mutta sienimaniansa kadottaneena.
Varsinainen teos ja sen sisältö lienee piilotettu rivien väliin ja allegorioihin. Sienihulluus voisi olla vaikka addiktion vertauskuva. Ehkä kirjailijan tavoitteena on ollut kuvata addiktin mielenliikkeitä tällä vertauskuvalla. En osaa arvioida onko tässä onnistuttu. Minut tämä kirja jätti hämmästyneeksi ja pettyneeksi.
Kirjassa on ikävän paljon painovirheitä, esim. sivulla 115 on puu nimeltään "vaaleakaasia", p.o. valeakaasia.
Kirjan sienihullun vaeltelu rinnastuu (sivu 151) Walt Whitmanin ja Henri David Thoreaun luontokävelyyn ja luontokäsityksiin. En kuitenkaan löydä kirjasta heidän ajatteluaan enempää. Monenlaisia puolipeiteltyjä viittauksia filosofiaan on siroteltu tarinan lomaan, mutta eivät ne johdata, ainakaan minua, sen syvällisempään pohdintaan.
Jonkinlainen vihje paluusta maailmaan, ehkä addiktion parantumisesta(?), on se, että kirjan lopussa ollaan yhtäkkiä Ranskassa lukuisine paikannimineen. Paikka jossa Handkekin on viettänyt viime aikojaan.
Ei tämä kirja todellakaan minua vakuuttanut. On kuitenkin sanottava, että ennakkoluuloni olivat vahvat tätä Milosevicin kaveria kohtaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti