Tämäpä harvinaisen elävä klassikko. Ukrainalainen Mykolai Hoholin näkemys suuresta Venäjän maasta ja sen yhteiskunnasta ja asukkaista. Ikiaikainen Venäjä, aatelisineen, virkakuntineen, rahvaineen ja maaorjineen on näinä Venäjän aloittaman sodan aikoina hämmästyttävän ajankohtainen.
Maalaileva kerronta pysyttelee kaikkitietävän kertojan käsissä yhden luvun alkua lukuunottamatta, jossa hetkeksi päästään päähenkilön pään sisään, kun tämä tyytyväisenä pohdiskelee elämäänsä. Kertojan tyyli on todella maalaileva ja koukeroinen, jossa lukijaa puhutellaan usein suoraan ja vedotaan eri tavoin lukijaan ja tämän oletettuihin käsityksiin. Vanhanaikaista mutta toimivaa.
Kirjailijan käsitys, että ihminen on, mikä on, ja sellaisena pysyy ja valtavaa on suuri Venäjän maa ja sen arkirealistiset maisemat, tulee kirjan lopussa komeasti esiin.
Hyvä, että tuli tämäkin klassikko luetuksi. Kuuluu ehdottomasti luettavien joukkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti