Järvelän kertojankyvyt puhkeavat tässä teoksessa mainiosti kukkaan. Koko kirjan päätarkoitus näyttää olleen "hunsvotti Aallon" suistaminen jalustaltaan ja sen osoittaminen, että ensimmäinen vaimo, Aino Aalto, vastasi suuresta osasta Alvarin nimiin pantuja ansioita.
Sen lisäksi tuo hunsvotti oli myös ihmisenä aivan kelvoton ja kohteli vaimoaan jopa tuon ajan normien mukaan ala-arvoisesti. Nykyajan normien mukaan lukija saattaa näiden paljastusten edessä joutua jopa moraaliseen paniikkiin.
Olen aiemmin lukenut Järvelän "Veden painon" joka oli vetävä ja taitavasti kerrottu tarina sekin.
Tässä kirjassa viehättää se, että Aaltojen suunnittelemat rakennukset ovat niin tuttuja. Myös alkuteoksen Jyväskylä on minulle kotoisen tuttu ja teki lukemisesta mukavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti