Tämä on jatko-osa. Eka osaa en ole lukenut, muttei se haitannut. Tämä on sillä tavalla hyvin kirjoitettu, että tekstin parissa viihtyy, eikä malttaisi lopettaa lukemista. Minulle tuli mieleen Forrest Gumpin tarina elokuvana. Tästäkin saisi elokuvan, jossa tämän tarinan kertoja lukisi tekstiään ja elokuva kommentoisi lukijan esiin ottamia tapahtumia.
Eloisaa autofiktiota tämä on. Oikeaa ja aitoa alkuperäisen määritelmänsä mukaankin, koska kirjoittajan ja päähenkilön nimi on sama. Sama kaikkitietävä minäkertoja on äänessä koko ajan ja aika lipuu tasaisella, lineaarisella rytmillä. Mitään takautumia tai muita hyppyjä ajassa tai tajunnassa ei tehdä. Hyvää kertovaa kirjallisuutta.
Loppua kohti tarina, kuten päähenkilönsä elämä, tasaantuu eikä ole räjähtelevää ja sinkoilevaa, kuten nuoren irlantilasien siirtolaisen, jolla tosin on alunperinkin Amerikan kansalaisuus. Irlanti, katolisuus, erilaisuus ja erilaiset sosiaaliset ja rodulliset kuin uskonnollisetkin ryhmät tulevat käsitellyiksi sisältäpäin elettynä elämänä.
Kun kaipaan jotain viihdyttävää lukemista, otan sen eka osan, "Seitsemännen portaan enkelin" työn alle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti