Tarina alkaa toissavuosisadan puolestavälistä ja jatkuu Suomen itsenäistymisen ja sisällissodan aikaan.
Sukutarina kolmessa polvessa Krimin sodasta nälkävuosien kautta ensimmäiseen maailmansotaan ja Suomen sisällissotaan. Tarina tulee kerrotuksi kolmen perheen tai pariskunnan kautta. Keskimmäinen Robert ja Olga ovat suurimman kerronnan kohteena ja heidän elämänuransa ja työnsä kansanopiston eteen nousee yhdeksi pääosan esittäjäksi.
Lundbergin kerronta on taidokasta ja sujuvaa. Tyylli tuntuu tulevan suoraan noilta menneiltä vuosisadoilta ja asenteet ovat kertojalla kuin suoraan vanhoillisimmasta suomalaisruotsalaisesta eliitistä noudetut.
Kirjan parissa ei pitkästy, vaikka elitistinen näkökulma välillä vaivaa. Köyhälistön ja maatyöläisten osaa kuvataan riittävästi, jotta lukija voi muodostaa tasapainoisempaa yhteiskuntakuvaa mielessään.
Ainoa pitkästymisen kohta on kirjan keskivaiheille sijoittuvat sanasta sanaan kirjatut dialogit, joista viimeinen on kuvitteellinen kirjailijoiden Dickens ja Lagerlöf keskustelu kirjoittamisesta. Tässä kirjailijan on ollut tilaisuus esittää omia motiivejaan vanhoillisten kaapuun naamioituna.
Olin yllättynyt tässä kirjassa kokemastani elitistien vieroksunnasta, sillä en muista Lundbergilta aiemmin sellaista kokeneeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti