Tästä kirjasta oli sen ilmestyessä useita lehtijuttuja (esim,), joista jäi mieleen, että kirjoittaja on tehnyt "räväkän" kirjan, jossa seksistä puhutaan naisen näkökulmasta ja suoraan. Naisen seksuaalisuudesta ovat naiset ilahduttavasti kirjoittaneet yhä enemmän ja suorempaan. Mikäpä voisi olla miehille enemmän tarpeen?
Jossain mainittiin kirjan olevan "häpeämätön". Hassua, kun juuri sitä ikiaikuista häpeää kirjoittaja yrittää väistää. Kirja on pikemminkin häpyliäinen suorassa naisen seksuaalisuuden ja toiveiden kuvauksessaan. Miehet lienevät kuvanneet omaa osaansa vastaavasti jo kauan, vaikka juuri nyt ei muistukaan mieleen "rehellistä esimerkkiä".
Kirjassa kuvataan eronneen keski-ikäisen Marian elämää eron jälkeen. Miessuhteita ja uusia pettymyksiä. Avioliiton kuvausta ja eron jälkeistä epätoivoa ja laastarisuhteiden hakua. Arvostin kuitenkin ehkä eniten lapsuuden muisteluita, jotka osuivat siihen, vielä 70-luvullakin voimakkaana eläneeseen, perinteeseen, ettei lasta pidä kiitellä tai kannustaa, vaan moittia ja rangaista.
Ihan hyvä kirja. Toivottavasti kirjan maine saa monet muutkin sen lukemaan. Siinä kun kyllä muutakin sisältöä kuin pillun nuolentaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti