Kirjan alaotsikkona on "Mitä jos todellisuus ei ole sitä mitä luulemme". Tuohon voisi sanoa, että ihan varmasti ei ole. Meistä itse kukin luulee, mitä luulee, ja todellinen maailma aistiemme ja ennakkoluulojemme takana on toinen, eikä sen hahmottaminen ja kokonaan tunteminen ole helppoa. Voi olla, että se on mahdotonta. Todellisuus on fiktiota ihmeellisempi, sillä fiktion pitää olla uskottavaa, kuten kirjoittajakin lopuksi toteaa.
Simulaatioteoriaa ei ole (vielä), mutta simulaatiohypoteesia testataan tai ainakin yritetään. Se on huono hypoteesi, koska sitä ei voida koskaan falsifioda eli osoittaa paikkansa pitämättömäksi, koska aina voidaan vedota siihen, että simulaation "luoja" on voinut laatia sen niin, ettemme voi havaita olevamme simulaatiossa.
Koko hypoteesi, ja ainakin tämä kirja, lienee saanut alkunsa scifi hahmotelmista, joita on paljon ja suosittuja, populaarikulttuurin piirissä, ja joita kirjan lopussa luetellaan koko joukko "lähdeaineistona". Simulaation ja todellisuuden suhde jää loppujen lopuksi aika ohueksi tässä tarkastelussa. Siitä ei tietysti voi olla tietoa, mutta mikä estää spekuloimasta, kun koko hypoteesikin on vain spekulointia?
Simulaatiohypoteesin lisäksi, vai pitäisikö sanoa: siitä huolimatta, kirjassa on paljon milelenkiintoista populaarifysiikkaa. Esimerkit ovat toki tuttuja, mutta tässä mielelnkiintoisen tuoreesti esiteltyjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti