Leena Krohn, 2018. Tainaron, 138 s. Teos. isbn 9789518519082

Tämä on kertomus mielikuvitussaaresta, jonne kertoja on matkustanut laivalla, muttei enää muista miksi. Hän kertoo kirjemuodossa entisen elämänsä ilmeiselle rakastetulle, kuinka elämä tässä uudessa paikassa sujuu.
Ympäröivät oliot ovat hyönteisiä, mutta kuitenkin elävät monella tavalla kuin ihmiset. Kertojan oppaana on jäärä, joka on yhden tyypin kovakuoriainen. Biologina minua hämmentää moinen puolivillaisuus, luonnosta ja hyönteismaailmasta on poimittu monenlaista, mutta paljon hurjempiakin esimerkkejä olisi ollut allegorioiksi ihmiselämän vaikeuksista tms. (ks. esim. Gilbert Waldbauer: Hyönteiset vuodenaikojen vaihtelussa, 1998). On kuin allegorian rakentaminen olisi jäänyt tässä suhteessa kesken. Ainakin näin biologin mielestä. Aineen ja energian kiertokulku on kuvattu, mutta kovin eri lailla kuin se reaalitodellisuudessa tapahtuu, enkä jaksanut lukiessa ymmärtää, miksi poikkeamat ovat olleet tarpeen. En muutenkaan oikein päässyt jyvälle allegorioiden tarkoituksista. Ehkä olen tottunut liian helppoon lukemiseen. Tätä kirjaa pitäisi kai lukea kuin runoja, mutta sisällön runsaus houkuttelee lukemaan läpi nopeasti, jonka jälkeen tulee tunne, että no niin, entä sitten…?

Leena Krohn, 2018. Kadotus, 159 s. Teos. isbn 9789518518481

Tämä pienoisromaani kertoo löytötavaratoimistosta ja löytötavaroiden kautta pieniä osatarinoita, joita leimaa maagisen realismin tapa ylittää siellä täällä todellisuuden rajat. Kokonaisuus ei kuitenkaan oikein auennut minulle ja jäi vähän ikävystyttävän toisteiseksi. Tämä oli kuin piano-oppilaan taitavia sormiharjoituksia, mutta koko sävellys ei minua puhutellut.