Mart Kivastik, 2021. Sure Poisu, 191 s. Väike Öömuusika. ISBN 9789916406175

 Tämä teos on juuri ilmestynyt suomeksi nimellä Barbarus. Olen tyytyväinen itseeni, että sain sen lopulta luettua eestinkielellä. Ostin kirjan kirjailijalta itseltään kesällä Tartossa.

Kirja kertoo Johannes Vares-Barbaruksesta, jota kirjassa kutsutaan, tai tämän vaimo ainakin kutsuu poisuksi eli pojuksi. Poisu taas kutsuu vaimoaan siutsuksi ja lukuisilla muilla hellyttelynimillä. Aluksi kaikki on hyvin. Poisu on lääkäri, jolla on praktiikka Pärnussa, talo ja palvelija. Lisäksi hän on runoilija, joka lankeaa KGB:n rekrytointiin, kun agentti älyää houkutella neuvostoliiton suurten kirjamarkkinoiden levikillä ja suurella maineella.

Parempaa tai kuuluisampaa runoilijaa poisusta ei tule, mutta kylläkin NKP/KGB:n valitsema Eestin neuvostotasavallan ensimmäinen (nukke)pääministeri. Olot ja suhteet ovat sellaiset, että poisu päätyy itsemurhaan tai ehkä hänet murhataan (?).

Kirja kertoo lukuisista poisun aikalaisista ja heidän rooleistaan oikeilla nimillään. Tämä on siis ns. biofiktiota. Sikäli kuin vähän vajavaisella kielitaidollani ja laiskana sanakirjan käyttäjänä ymmärsin tarina on hyvä ja kirjoitettu vaihtelevasti ja näkökulmaa ja ajankohtaa silloin tällöin vaihtaen, niin että lukijan kiinnostus kyllä säilyy. Jopa vieraskielisellä. Eestiläisille kirjan tarina on tietysti monella tapaa lähempänä ja puhuttelee heitä varmasti aivan eri intensiteetillä.

Aiemmin luin Kivastikilta "Taivaan portaat" ensin suomeksi ja sitten eestiksi. Hyvä kirja sekin.

Mart Kivastik, 2020. Taivaan portaat, 279 s. Atrain & Nord. isbn 9789523155619; Mart Kivastik, 2019. Taevatrepp, 262 lk, Väike Öömuusika. isbn 9789949013586

 Luin ensin suomenkielisen käännöksen ja Tarton kielikurssin jälkeen alkuteoksen. Molemmat tuottivat suurta iloa. Ensinnäkin käsittelyssä on mies ja miehen kasvaminen ja tunne-elämä, maailmassa hukassa oleminen. Ja mies on tavallinen eestiläinen nykymies. Ei mikään sankari, macho tai edes kulttuuripersoona, vaan aivan tavallinen arkinen mies.

Kerronta etenee kahdessa ajassa vuorotellen, päähenkilö Uun koulupoikavuosina ja keski-ikäisenä taloustoimihenkilönä. Aikasiirtymät tapahtuvat hauskan kehitelmän kautta: keski-ikäinen Uu siirtyy ajassa takaisin taiteilijaystävänsä vähän ennen kuolemaansa antaman neuvon mukaan. Taiteilija, Georg, on saanut oivalluksensa jotenkin James Webb -teleskoopin rakentamisesta. Sillä kun voidaan nähdä valovuosien taa kauas menneisyyteen.

Uun teinivuodet ovat neuvostoliiton aikaa, mutta tämä ilmenee vain arjen hankaluukisina venäläisten kanssa ja muina ongelmina, jotka eivät kuitenkaan ole pääosassa Uun teinivuosien kuvauksessa. Tuglasseuran Elolehdessä kirjailija sanoo, itse, ettei todellakaan koe neukkunostalgiaa, niin paska järjestelmä se oli.

Alkuteoksen lukeminen syvensi kokemustani kirjan filosofisesta, aikaa ja sen olemusta pohtivasta puolesta. Voi myös olla, että Tartossa näkemäni, kirjasta tehty samanniminen elokuva, ja kirjailijan tapaaminen sen jälkeen, vaikutti samaan suuntaan. Toki myös luen eestinkieltä paljon suomea hitaammin, jolloin jää luontevasti aikaa pohtia tekstin merkityksiä ja huomata, missä kohtaa kirjailija on sijoittanut omaa elämän pohdintaansa puhtaan juonikerronnan joukkoon.

Alkuteoksen lukeminen tuotti lukuisia kieleen liittyviä iloisia hetkiä. Niitä pieniä oivalluksia sanojen merkityksistä ja samankaltaisuudesta suomenkieleen, jotka ovat eestin opiskelun motivaatiosuola. Seuraava eestinkielinen opus odottaa jo lukemistaan, ja, tällä kertaa, ilman edeltävää tarinaan tutustumista suomenkielellä.