Pipsa Lonka, 2014. Pimeän nimi, 12 transetydiä, 143 s. Books North. isbn 9789526798066

Kaksitoista proosarunoa, kertomusta, jotka kertovat arkipäivästä, mutta myös pelosta ja vihasta. En osaa lukea runoja, en jaksa keskittyä. Nämä ovat siinä rajalla, ovatko kertomuksia, vai runoja. Kokonaisuudella ei ole juonta, vaikka aiheet toistuvat runosta toiseen. Aiheissa vilahtaa myös maailmankaikkeus ja fysiikka, mutta aiheen valtavuus jää hyödyntämättä. Kaipasin myös yhteiskuntaa laajemmin. Ihmissuhteita tässä kyllä käsitellään, mutta aina jossain taitekohdassa. Kyllä tämän lukea voi, mutta hieman ymmälleni jäin.

Laura Lindsted, 2019. Ystäväni Natalia, 219 s. Teos. isbn 9789518518016

Tämä on kuvaus psykoterapiasta seksuaaliterapeutin vastaanotolla ja potilaasta nimeltä Natalia. Hänellä on voimakas seksuaalielämä ja ilmeisiä ongelmia sen kanssa. Terapia tapahtuu potilaan kirjoittamien tekstien perusteella, joten samalla tämä on myös luovan kirjoittamisen kuvausta. Terapia ja terapeutti vaikuttavat uskottavilta ja kirjoittaja lienee perehtynyt syvällisesti terapian menetelmiin. Kokonaisuuden kruunaa kaksi sukuelimen kuvaa. Naisen seksuaalisuudesta ei liene kirjoitettu liikaa kaunokirjhallisuutta. Tässä käydään suoraan asiaan ja lukukokemus on tyydyttävä.

Maria Matinmikko, 2019. Kolkka, 141 s. Siltala. ISBN 9789522345646

Tästä kirjasta on vaikea sanoa, millainen se on, hulvaton? Sen lukeminen on hauska? kokemus, ainakin minulla oli hauskaa. En oikeastaan ymmärrä, enkä harrasta runoutta. Koen sen liian vaativaksi. Onko tämä runoromaani tapa luiskauttaa minun kaltaisiani runon lukijoiksi. Saa nähdä, en tiedä. Teksti tuntuu sekavalta, mutta jollain merkillisellä tavalla järjestyy kuitenkin tarinaksi, jonka seassa on aforismien ja vitsien kaltaisia heittoja. Hitto, miten hauska kirja!

Juuli Niemi, 2016. Et kävele yksin, WSOY 362 s. isbn 9789510414606

Tämä vaikuttaa ensin tavanomaiselta nuorisoromaanilta kantasuomalaisen tytön ja kosovolaisen pojan välillä, mutta kääntyykin sitten vaikuttavaksi tarinaksi kahden nuoren herkkyydestä ja hapuilusta. Tarina vältttää taitavasti melodramaattisuuden ja onnistuu olemaan hyvin uskottava ja on kaiken lisäksi loppupuolella todella liikuttavaa luettavaa. Onnistunut kirja nuorelta tekijältä, jolta on lupa siksi odottaa paljon lisää yhtä hyvää.

Peter Handke, 2011. Suuri putous, 192 s.Lurra Editions. isbn 9789525850925

Suuri Putous on kirjoitettu Greater Fallsissa, mutta ei nimi ehkä pelkästään siitä tule. Lukija ainakin putoaa. Odottaa ehkä hiukan tavanomaisempaa lukukokemusta, mutta tämä ei ole mikään juoniromaani, vaan koko ajan selkeästi jotain muuta, joka ei pysy otteessa. Ei juonta, ei tarinaa, ei henkilöitä, vain vaikutelmia ja asssosiaatioita ja löysä juttu kulkemisesta päivän ajan kaupungissa ja sen liepeillä. Kulkijana toimeton näyttelijä. Hankala tapaus, enkä olisi lukenut loppuun, ellei olisi lukupiirikirja.

Jaan Kross, 2010. Pietarin tiellä, 390 s. WSOY isbn 9789510362983

Tämä 1700-luvun historiallinen kertomus Vironmaan Rakveren asukkaiden ja Kartanon väen kamppailusta oikeuksistaan on elävää ja hauskaa luettavaa. Paitsi tuo yhteiskunnallinen ulottuvuus on tämä myös rakkaustarina, joka on välillä vähällä luiskahtaa imelän puolelle, mutta pysyy kuitenkin lopulta uskottavana 1700-lukulaisen rakkauden ja avioliittojen kuvauksena.
Saman tekijän Uppiniskaisuduen kronikka on ehdolla kesälukemiseksi. Sain tästä kovasti pontta päätyä sitä lukemaan. Myös aiempi lukemiseni Tammsaaren Totuus ja oikeus on luonut pohjaa kiinnostukselle Viron historiaan ja kehitykseen. Hyvä oli kirja.

Raija Siekkinen, 2003. Kalliisti ostetut päivät, 159 s. Otava, ISBN 9511188836

Nämä novellit ovat oikeita herkkupaloja. Nykyajan ähkyromaanit ovat usein kuin seitsemän ruokalajin illallisia. Nämä ovat kuin jälkiruokamaistiaispaloja. Todella maukkaita. Kirjoittajan taitoja voi vain ihailla. Usein tarinoissa on kysymys luopumisesta, suhteen päättymisestä, melankolisesta menneen tarkastelusta. Hieno kirja.