Tämä neljäs osa Elena Ferranten Napolisarjaksi kutsutussa kirjasarjassa vie komeasti loppuun kahden naisen elämäntarinan. Lenú on ilmeisesti kirjailijan alter ego, mutta Lina taitaa olla myös kirjailijan omaelämäkerrallisesti latautunut hahmo. Tämä selittäisi myös sen valtavan intensiteetin, joka kautta koko sarjan vallitsee näiden kahden suhteessa. Lenuccia on sovinnainen urallaan, vaikkei yksityiselämässään, Lina on kapinallinen ja oman tiensä kulkija koko elämänsä. Naiset ovat suhteissa samoihin miehiin ja myös heidän lastensa elämät kietoutuvat enemmän tai vähemmän yhteen. Tarinan ympäristöä on ennen muuta Napoli ja sen erilaisuus suhteessa muuhun Italiaan. Vasemmistoterrorismi ja Camorra ovat osa tapahtumia ja henkilöiden kohtaloita. Seksistä ja syrjähypyistä kerrotaan, ainakin aiemman italialaisen mittapuun mukaan, suoraan ja avoimesti.
Suurin ihme tässä kirjasarjassa on kuitenki se miten se on kerrottu: lineaarinen ja perinteinen romaani etenee verkkaan, mutta yllättäviä käänteitä ja muutoksia tulee niin sopivaan tahtiin, että lukijan mielenkiinto ei pääse lainkaan laskemaan, vaan kirjat on ahmittava lähes yhteenmenoon. Tämän viimeisen osan suomennos ilmestyi viime vuonna ja vain tästä syystä lukemiseen tuli tauko edellisten osien ja tämän välissä. Suomennos on edelleen hyvää tasoa, vaikka Napolin murre ei suomeksi käännykään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti