Tämä on tarina intiaanin ja suomalaisen Amerikan siirtolaisen rakkaudesta ja kohtaloista. Heidän tyttärensä, johon kohdistettu monenlaista "kotouttamista" etsii juuriaan molemmilta puoliltaan ja saa lopulta selville, mitä kadonneelle äidille aikoinaan tapahtui.
Tarina on kerrottu päähenkilön vanhempien, Rosen ja Ettun sekä ystävien kautta. Rakenne ja monimutkainen kieli tekevät tarinan seurannasta paikka paikoin kovin vaikeaa ja lukijalle tulee kiusallinen olo, että mukaan on ujutettu ylimääräisiä juonikuvioita ja kielen koukeroita vain kirjoittajan taitavuuden osoittelemiseksi. Tunne on sama häiritsevän kiusallinen kuin Jari Tervon Matriarkkaa lukiessa.
Katja Ketun Kätilö oli samalla lailla monimutkaisesti rakenneltu, mutta juoni paljastui kuitenkin lopulta ehjästi, eikä kielikään tuntunut keinotekoisen monimutkaiselta kuten tässä teoksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti