lauantai 3. elokuuta 2019

Rachel Cusk, 2019. Ääriviivat, 207 s. S&S, isbn 9789515246026; Siirtymä, 218 s., isbn 9789515247070

Cuskin romaanit ovat hämmästyttävä tuttavuus. Näin raikasta ja kevyttä kerrontaa en muista lukeneeni - älyllistä tekstiä, joka panee vilpittömäsi ihailemaan kirjoittajansa älyä ja taitoa. Liepeessä esitetty, että kirjoittajaa olisi verrattu jopa Sebaldiin, ei tunnu liioittelulta, vaikka aivan niin tuskastuttavan monta sisäkkäistä kertomusta ei juoksekaan näissä tarinoissa, kuin Sebaldin Austerlitzissä. Kuitenkin samaan tapaan pääsee lukija yllättämään silloin tällöin toistuva "sanoi hän", joka orietoi lukija huomaamaan, että kyse ei ole kertojan, vaan romaanihnkilöstä kertovan romaanihenkilön äänestä. Tekstistä löytyy myös aforistisen oloisia helmiä, joita haluaa pysähtyä pohdiskelemaan.
Itse tarinat ovat melko tavallisia avioliitto- ja ihmissuhdejuttuja, mutta tapa jolla ne kerrotaan onkin se juttu. Odotan jo saadakseni kolmannen osan, Kudos, suomennettuna luettavakseni.

Ei kommentteja: