sunnuntai 12. heinäkuuta 2020

Olga Tokarczuk, 2004. Päivän talo, yön talo, 377 s. Otava. ISBN 9789511362470

Tässä teoksessa lomittuvat keskiaikaiset pyhimystarut, Sleesian vanha ja uusi historia Puolan, Saksan, Itävalta-Unkarin ajoilta, kaupungin, kylän ja naapureiden tarinat ja autofiktiomainen kerronta ja läheisten liittyminen siihen. Välillä kerronta ottaa siivet alleen Marc Chagallin mieleen tuovalla tavalla välillä taas joku osatarina lähtee maagisen realismin poluille. Ruokaohjeet, myrkkysienineen, tuovat mieleen Günther Grassin, toisen Sleesian kuvaajan. Koko ajan kerronta on yksityiskohtaista ja tarkkaa. Tuoksuilla ja hajuilla on suuri osa kuvauksissa. Lähipiirin ihmiset ja suuri osa muistakin jäävät luonnosmaisiksi, jopa ilman nimeä, kuten se-ja-se tai vain R. Tämä ei haittaa, sillä oikeastaan kaikki on omistettu päämäärälle löytää ja kuvata sitä, mikä on ihmisyyden ydintä.
Tämän luettuaan on mieli melankolinen ja tyytyväinen. Noinkin voi elää ja kirjoittaa. Miten hienoa!

Ei kommentteja: