Tässä kirjassa on osittain samoja hahmoja kuin ”Päivän talo, yön talo” teoksessa, mutta he ovat myyttisempiä ja traagisempia, eikä kerronnassa ole autofiktiivisen tuntua lainkaan. Tapahtumat ovat myös traagisempia sota ja miehitykset ja kommunistivalta ovat hirmutöineen läsnä, vaikka eivät päähenkilöiden elämässä keskeisiä. Elämä kulkee kulkuaan ja luonto ja aika menevät omaa tietään ja henkilöt jäävät elämänsä kanssa alle.
Kerronta on kiehtovaa ja filosofisen tyyliset pohdinnat on toteutettu niin taitavasti, että niitäkin on ilo lukea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti