Tämä taiteilija Arvid Bromsin loppuelämästä kertova teos on kiusallista luettavaa, koska sen päähenkilö on niin vaivaannuttava: epäluotettava juoppo huijari. Siitä huolimatta kirjan saa luettua, vaikkei se mikään nautinto olekaan sujuvasta ja ammattitaitoisesta kerronnasta huolimatta. Koko tarina on kirjoitettu epäsuorana kerrontana jossa on vain päähenkilön näkökulma eikä lainkaan suoraa dialogia.
Tässä ei pääosassa ole taiteen tekeminen ja luomisen tuska, vaan ennemminkin päähenkilön tuskainen elämä. Hänen mielensä ei näytä olevan hetkeäkään aloillaan (jonkinlainen adhd kenties?) ja alkoholismi vielä pahentaa tätä. Vain sairaanhoitajavaimon hätätiloissa piikittämä rauhoittava aine suo ajoittain levon. Ikävä kirja, mutta lukemisen arvoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti