Tämä pieni kirjanen kertoo päähenkilönsä elämästä toisaalta teini-iän lopussa ja toisaalta neljänkymmenen kuluttua tuosta ajasta. Pääaiheena tuntuu olevan muistaminen ja sen ongelmat. Päähenkilö muistelee vanhoja tapahtumia ja koettaa rakentaa niistä tarinaa kuin palapeliä. Välillä kaikkitietävä kertoja huomauttaa kuinka vaikea on muistaa oikein ja houkutella kadonneita, uinuvia muistoja esiin.
Tarina kulkee edestakaisin muutamien selvemmin muistettujen tapahtumien välissä ja liudentuu välillä melkein unenomaiseksi, epävarmaksi ja haihtuvaksi kuvaukseksi.
Tämä on ilmeisesti nobelistin kynäharjoitelma ja taidonnäyte, joka ei tavoittele mitään suurta eeppistä kerrontaa vaan ainoastaan näyttää, kuinka epävarmaa on muistamisemme ja kuinka taitavasti kirjailija kuvaa tätä tosiasiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti