En ole aiemmin Hassisen kirjoja lukenut. Ehkä olisi pitänyt. Hänen tuotantonsa taitaa olla laaja. Tämä tarina on vuosituhannen alusta. Päähenkilönä on onnettomuudessa halvaantunut macho ja menestynyt liikemies, joka halvaantuneenakin pyrkii toteuttamaan luonnettaan ja hallitsemaan muita ja toteuttamaan voimakasta seksuaalisuuttaan. Toinen päähahmo on Verna, opettaja, joka koulussaan harrastaa paikallishistoriaa ja luo tarinan sadan vuoden takaisesta riistetystä ja prostituutioon turvautuvasta ja itsemurhaan päätyvästä naisesta, jonka tarinaa peilataan kahteen muuhun päähahmoon. Tarinasta tehdään päsmäröivän rehtorin johdolla mulimediaesitystä ja levykettä. Todella, sellaisia tehtiin vielä vuosituhannen alussa. Ei ollut vielä tiktokia.
Verna uhrautuu seksuaalisesti saadakseen olla äitinä yksinhuoltajaisän pikku tyttärelle. Halvaantunut päähenkilö kuitenkin lopulta aikaansaa sen, että isä luovuttaa tyttärensä helpottuneena lapsen aiemmin hylänneelle äidilleen, joka on halvaantuneen miehen yöhoitajana joutunut tämän ohjailemaksi.
Teksti vilisee erittäin tarkkoja ja osuvia ympäristön ja henkilöiden käyttäytymisen ja aistimisen kuvauksia. Aika ajoin teksti jää vähän junnaamaan, mutta mitään Monika Fagerholmin ennätysjunnausta ei sentään synny, vaan hetken päästä teksti lähtee taas eteenpäin, välillä vauhdikkaastikin.
Lukihan tuonkin, vaikka ehkä vähän, yllättäen, jo vanhahtava teksti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti