Tämä kirja lienee kuulunut vuosikymmeniä lintuharrastajien suosioon. Tai ainakin niiden heistä, jotka ovat retkeilleet Itä-Uudenmaan saaristossa. Itse sain tiedon tästä kirjasta Aspskärin ja Haverön laivaretkellä olleelta oppaalta.
Tarina kertoo lehtitalon työntekijä Alarikistä, nuoresta miehestä, joka lehtien osoitteiden "pistottamisen" (mitähän työtehtävää sana mahtaa tarkoittaa?) lomassa, katselee lounaistauoillaan haikeana merelle ja haaveilee paluusta luontoon ja saaristoon, yksinkertaiseen elämään.
Tuollainen mahdollisuus järjestyykin lintusaarille kesäksi rengastajan apulaiseksi. Todellisuus on toista, kuin haaveissa, mutta kuitenkin hyvin toista kuin kaupunkilaiselämä. Alarik ja hänen kaksi kanssaeläjäänsä saarella kokevat yhdessä vuodenajat, meren, myrskyt ja tyvenet. Linnut ovat yhtenä osana koko ajan mukana ja nuo "ilmameren asukkaat" huutelevat asioitaan, joka luvussa.
Saaren asukkaiden lisäksi tarinassa on iso osa lähistön kalasaaren kalastajilla, ja pienempi myös heidän tyttärillään, tosin vain toisen nuoremman lintuharrastajan mielikuvissa. Osansa on myös majakkasaaren luotseilla ja on myös konnan osa muutamalla, jotka käyvät pesimäaikaan keräämässä lihavia riskilänpoikasia niillä herkutellakseen.
Erikoinen herkku, mutta on muistettava, että viiskymmenluvun loppu oli vielä pula-aikaa. Kaikesta oli pulaa, myös ruuasta. Ajan kuva ja 50-luku on muutenkin hyvin kiinnostava osa kirjaa. Tarinan mukana pääsin palaamaan monella tavalla syntymävuosikymmenelleni ja saaristoon ja satamiin sekä myös rakkaaseen lintuharrastukseen, millaista se oli, ennen kuin minä siihen ryhdyin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti