Nämä Long Playssä alunperin julkaistut esseet ovat Ukrainan sodan takia erityisen ajankohtaista luettavaa. Ne tuovat lukijalle laajan näkymän suureen Venäjän maahan ja sen ihmisiin, kirjoittajan ystäviin sekä hallintoon ja yhteiskuntaan, jotka eivät ole sama kuin ihmiset.
Nämä kaksi kirjoitusta auttavat, ainakin hetkeksi, ymmärtämään venäläistä tapaa ajatella ja elää ja ehkä vähän myös aavistaa, historian pohjalta, miksi nykyinen mielettömyys tuli mahdolliseksi ja miksi se voi jatkua.
Kirja on aika henkilökohtainen ja kertoo paljolti Saarikiven omista matkoista Venäjällä. Henkilökohtaisuus ottaa lukijan mukaan monenlaisiin sattumuksiin ja tuo näkökulmia, jotka avaavat näkymää venäläiseen ajatteluun ja maailmankuvaan. Monet näistä yllättäviä ja hyvin valaisevia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti