En ole oikein scifi-harrastaja, mutta tämän kirjan sain lahjaksi ja lupasin itselleni lukea sen. Kirja kertoo kielten kääntämisestä ja kulttuurien välisestä kommunikaatiosta. Tämä on kuitenkin kääritty mystiseen tarinaan hopeatangoista, joille saadaan taikavoimia kaivertamalla niihin kahden kielen sanoja, joiden välillä vallitsee epätäydellinen merkitysyhteys ja erilainen etymologinen historia.
esimerkit ovat kiinan ja latinan, mutta myös muiden kielten väliltä ja ovat sinällään mielenkiintoisia. Ehkä kirjoittaja olisi osannut pukea nämä sanaparit mielenkiintoiseen tarina-asuun ilman hopeamystiikkaakin, mutta luulenpa, että pelko menekin putoamisesta on estänyt tällaisen ratkaisun.
Tarina käy läpi brittiläisen imperiumin, orjuuden ja kolonialismin historiaa nykyajan silmälasien läpi katsottuna. Se onnistuu kuitenkin tuomaan kolmannen maailman näkökulmaa ja paljastamaan imperialismin arroganssia ja julmuutta hyvällä tavalla.
Tarinan päähenkilöinä on neljä nuorta, jotka kaikki ovat "maahanmuuttajia". Ajankohtainen aihe sekin. Henkilöiden ja heidän suhteidensa kuvaus tuo tarinaan dynamiikkaa.
Kääntämisen filosofiaan olisin suonut enemmän valaisua, vaikka Wittgebstein ei kuulukaan 1800-luvun tarinaan suoraan olisi hänen kielifilosofiastaan voinut ammentaa näkökulmia. Nyt todellisuuden ja kielen suhde jää aika triviaaliksi, melkeinpä banaaliksi.
Luku-urakka on aikamoinen, mutta jos tykkää scifistä, voi ollahelpompi nieletävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti