Tämä kirja huokuu jonkinlaista kirjoituskurssilaisuutta, vaikka eivät nämä tekstit harjoitustekstejä olekaan. Ehkä se johtuu vain kokemuksen tuottamasta ennakkoasenteestani kirjoittamisen opettajia kohtaan.
Tekstien ja kirjan osien tyylit loikkivat ääripäästä toiseen: ensimmäinen osa on humoristista hyvän tuulen tarinaa, mutta osan viimeinen teksti, jossa neiti päärynä onkin hylätty, eikä pääse enää unelmien puutarhaa hoitamaan syventää osaa yllättävällä tavalla kohti reaalimaailmaa.
Elämän merkkejä osassa on neljä erilaista suhdetarinaa. Kuulokuvia osassa on kolme tarinaa, joissa välillä henkäilee absurdismin henki. Rakennelmia osan kaikki tekstit taas ovat silkkaa absurdismia - osa teksteistä loksauttaa suun auki kuin Kafkan tesktit.
Matkalla rakkaudesta osassa on tekstejä, joista monessa ruoka ja ruokakulttuuri on suuressa osassa. Viimeinen osa Kielen päällä irvii self help businekselle ja työelämän tyhjälle jargonille, lisäksi muutama absurdihko juttu lisää.
Hyvin erilaisia tarinoita - en sanoisi näitä novelleiksi, mutta suurimmalta osaltaan kiinnostavia ja ajatteluttavia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti