Tähän kirjaan en olisi koskaan tarttunut, ellei se olisi ollut lukupiirissäni. Sinänsä dekkari- genreen sopiva opus, joka on kirjoitettu hyvin ja perusteellisesti.
Lukukokemuksena tämä on hirveä. Päähenkilönä on niin vastenmielinen olio. patologinen valehtelija, selkärangaton oman edun tavoittelija, joka ei kaihda mitään saavuttaakseen tavoitteensa.
Kirjassa kuvataan kaksi murhaa ja niiden tekijän ajatusmaailmaa. Murhat ovat vain jotain, jotka pitää tehdä, että pääsee eeteenpäin pyrkimyksissään. Puistattavaa.
Kirja sopisi luettavaksi poliisikouluun tai kriminalistiikan laitokselle kurssikirjaksi näytteenä rikollisen sielun elämästä.
Teot ja niiden tekijän psyyke on kuvattu niin taitavasti, että ainakin minulle oli mahdotonta olla ottamatta kantaa itse tapahtumiin ja suhtautua tekstiin vain harmittomana (aikuis)viihteenä.
Niinpä sitten luin loput kaksi kolmannesta vain nopean kursorisesti, jotta sain juonen selville, mutten kärsinyt enää niin pahasti kuin alussa. En susosittele herkkähermoisille tai empaattisille lukijoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti