Tämä on kertomus eläkeikää lähentyvästä opettajattaresta sodanjälkeisen Suomen itärajan syrjäseudulla. Sitkeä ja oman ammattitaitonsa tunteva ilmeisesti ms-tautia sairastava opettaja joutuu ottamaan vastaan opettajan toimen hyvin syrjässä vemematkan päässä olevalta koululta, joka toimii väliaikaisessa parakissa. Opettaja asuu talven samassa rakennuksessa kurjissa oloissa.
Lapset ovat köyhiä syrjäseudun asutustilojen lapsia eikä koululla ole alkuun kirjoja eikä paperia tai kyniä. Kuukausi kuukaudelta tilanne vähän kohentuu. Opettaja joutuu huolehtimaan oppilaidensa asioista laajemminkin ja puolustautumaan yksioikoista, kuluja vieroksuvaa koulun johtokuntaa vastaan.
Kirjan kuvaus on suoraviivaista ja tarkkaa. Opettajan, oppilaiden, koulun ja ympäröivän luonnon kuvaus vie lukijaa, vaikka tarina kertoo kurjista oloista ja suurista vaikeuksista. Loppu ei ole onnellinen, muttei katastrofikaan, opettajan suunnatessa nimismiehen kansliaan pyytämään oikeutta ilkeää sisartaan vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti