Tämä teos käy läpi ihmisten asioita, avioliittoa, kuolemaa ja elämää ja toteaa, että ne ovat vain ihmisten asioita, ei niistä sen enempää tule. Kertoja on leskeksi jäänyt, vähään ja tasaiseen elämään tyytyvä nainen, joka ei halunnut lapsia omaa elämäänsä häiritsemään.
Kertojan näkökulma on vanhan ihmisen, jolla elämä on jo takana ja oman arvion kohteena. Välillä kerronta toki hyppää lapsuusaikoihin ja jopa nuoruuden poikasystävän näkökulmaan, mutta ihmisen elämän ja asioiden arviointi on kuitenkin se varsinainen sisältö.
Elämä meni niin kuin se meni ja kertoja hallitsi sitä halunsa mukaan, mutta ei saanut aikaa hallintaansa tai pysäytettyä, vaan se kulki hänen lävitseen, jätti jälkensä ja muutti hänet vanhaksi naiseksi. Kerronta on tasaista ja melankolista kuten vanhan naisen hiljainen elämä. En osaa sanoa, onko kertoja tyytyväinen vai onneton, katuvainen vai hyväksynyt elämänsä ratkaisut. Kerronnan verkkainen ja rauhallinen rytmi kuitenkin antaa ymmärtää että päähenkilö on viisas vanhus. Miellyttävä pieni kirja ja lukukokemus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti