Tämä juttu voisi olla tv-sarjan, 1- tai 3-osaisen käsikirjoitus. Mielikuvitusta ei puutu ja teksti on sujuvaa ja helppolukuista. Kirjan naiskuva on perin miehinen, aika macho-kulttuurin mukainen, naiset ovat lähinnä objekteja.
Pidin eniten ensimmäisestä osasta, joka on varsin realistisen tuntuinen kuvaus huippupianistista ja tämän esiintymiskammosta ja alkoholismista. Toinen osa kuolemanjälkeinen jonkinlainen kiirastuli on yllättävä ja näyttää hetken jonkinlaiselta muunnetulta uskonnolliselta taivaan esikartanolta, mutta ei sentään.
Kolmas osa kuvaa, uutta elämää, johon pianistin on palattava uudella identiteetillä. Säännöt uuteen elämään ovat tiukat, mutta niihin löytyy löysää. Teoksen huipennus on entisen ihastuksen löytyminen ja katoaminen toiseen kuoleman jälkeiseen olotilaan maanpäällisen sijasta - ns. puistoon. Ja tämä tekee tästä maanpäällisestä pianistille helvetin. Kovin tv-draaman mieleen tuova loppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti