Tämä on tietokirja. Sen huomaa lukiessaan siitä, että joka luvussa on puuduttavan pitkä selostus, kuinka paljon ja minkälaisia kirjoja on ryöstetty ja minkä natsien organisaation toimesta ja mihin nuo kirjat joutuivat ja mihin ne sieltä taas sodan kuluessa evakuoitiin tai ryöstettiin eteenpäin.
Kirjan kanteen on käännetty ruotsalaislehtien kiittäviä mainintoja, mm. "sivistävä trilleri". Ei oikein osu eikä uppoa. Puiseva historiateos olisi parempi määritelmä. Ryöstötoiminnan pikkutarkkojen kirjausten väliin on kirjattu katsauksia natsi-Saksan tapahtumista ja juutalaisvainoista. Kansallishenkisen hurmaoikeistolaisuuden ja humaanimman liberaalimman ajattelutavan törmäyksen kuvaukset ovat kylmääviä, koska ne saavat ajattelemaan tämän hetkistä laitaäärioikeistovirtausta läntisessä maailmassa. Hirvittää samankaltaisuudet.
Joka lukuun on myös, yleensä alkuun sisällytetty kirjoittajan kokemusta matkoiltaan juuri kyseisen ryöstöretken tai kirjaston jäljille. Ehkä ne olisi voinut jättää vähemmälle ja kadonneitten kirjastojen ja natsiorganisaatioiden kirjaamista tiivistää reilusti. Ei olisi ollut niin raskas rupeama tämän lukeminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti