Tämä trilogian kolmas osa on yhtä viehättävä kuin edellisetkin. Jonkinlaista päiväkirjan, autofiktion ja essee-tyylin vaihtelevaa seosta. Tyyliin olin jo tottunut edellisistä kirjoista, joten tämä ei enää haastanut niin paljon, eikä lukuisien kirjallisten lainausten määrä enää saanut tuntemaan itseään kovin lukemattomaksi. Suhdesotkujen ja avioliittojen läpikäyminen oli samanlaista kuin se aina on oikeassa elämässä, välillä banaalia.
Tekstissä on paikoin salahuumoria ja joka tapauksessa aavistuksen melankolista seesteistä ja välimerellistä tunnelmaa, joka viihdyttää lukijaansakin. Kovin syvälliseen elämänfilosofiaan teksti ei johda, mutta se onkin syntynyt "keskellä elämää", eikä vasta jälkiviisautena. Ja keskellä elämäähän on useimmiten vähän tylsää ja usein jopa ikävystyttävää - siihen nähden teksti on oivallista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti