Tämä on Deborah Levyn autofiktiivisen trilogian toinen osa. Ensimmäinen osa sijoittui Etelä-Afrikan lapsuuteen ja avioeroon Englannissa.
Tämä osa kertoo yksinhuoltajan elämästä ja kirjailijan uran jatkamisesta. Tässäkin osassa on hienoja oivalluksia ja aforismin kaltaisia tiivistyksiä kirjoittamisen ja oman elämän suhteesta. Aloitettuaan kirjoittamisen vuokraamassaan puutarhavajassa hän alkoi "kirjoittaa ensimmäisessä persoonassa, viitata sanalla Minä ihmiseen, joka on lähellä itseäni mutta joka ei silti ole minä."
Kevyt ja ilmava tyyli preesensissä, jossa menneisyys on yhtä aikaa mukana, on ennallaan. Kirjan ansiona on tämä tiiviys, jonkinlainen verkkaisuus, joka antaa lukijalle aikaa löytää ja oivaltaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti