Sattumalta luin tämän kirjan juuri naistenpäivänä kahdeksas maaliskuuta. Kirjoittajan tyyli on terävää ironiaa, miesaiheissa suorastaan misandriaa. Kaikki teoksen mieshahmot, ovat joko toivottomia vätyksiä tai saavuttamattomia pettäjiä tai hirviöitä.
Naishahmoissa on samanlaista vaihtelua, joskin heidän joukkoonsa on mahtunut jokunen pieni sydän joka jaksaa ja jaksaa rakastaa...
Tarinat ovat lyhyitä sivun tai muutaman novelleja. Kepeää luettavaa, joka panee ajattelemaan, näin naistenpäivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti