Kun "Juhaa" käsiteltiin äidinkielen tunnilla koulussani yli viisikymmentä vuotta sitten, totesi rehtorimme, että kirja ei oikein ole menestynyt Keski-Euroopassa, eikä varsinkaan Ranskassa, koska siellä avionrikkojatarina ei koskaan voi olla tragedia vaan se on aina komedia. Juuri muuta en kirjasta muistanutkaan tuolloisesta opetuksesta. Sentään muistin nähneeni jonkun elokuvaversion, jossa oli paljon teennäistä öyhkäämistä ja koskia ja vesistöjä.
Nyt luettuani, hämmästyin samaa asiaa, jota kirjaan liitetyt aikalaisarvostelutkin kiittävät: kirjan eheyttä ja tiiviyttä ja suurta intensiivisyyttä, jolla se on kerrottu. Kyllähän tämä kansakunnan kaanoniin kuuluu, vaikkei ihan Aleksis Kiveä ylitäkään.
Yksi havainto vielä: klassikoihin palaaminen maksaa aina vaivan. Viidenkymmenen vuoden takaiset näkemykset o hyvä päivittää kun elämänkokemusta on kertynyt vähän lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti