Asko Sahlberg, 2024. Pompeius, 463 s. Like. Isbn 9789511370512

 Pilatus ja Herodes ovat Sahlbergin aiemmat antiikin Rooman aikaiset historialliset romaanit. Tässä uusimmassa Sahlbergin vakaa ja sujuva kerronta on entisellään, jollei jopa parempi. Kirjan lukeminen on viihdyttävää ja samalla ehkä myös vähän sivistävää - käsitteleehän se historiaa, jolla on merkitystä meidän päiviimme saakka.

Jos demokratian perinteet ovat kreikkalaisilta kaupunkivaltioilta, niin demokratian haastaminen poliittisilla salajuonilla ja päätyminen diktaattoreiden vallan alle on mitä suurimmassa määrin peräisin Rooman tasavallasta. Varsin ajankohtaisia teemoja juuri nyt.

Sikäli kuin pienellä Wikipedian tarkastuksella voi päätellä, Sahlberg on suurimmalta osaltaan pitäytynyt faktoissa. Tarinaan on tietysti luotu lukuisia mieleen jääviä ja eri tavoin vaikuttavia sivuhenkilöitä. Pitkästä aikaa oli kiva lukea vanhaa hyvää romaanitaidetta.

Terhi Törmälehto, 2024. He ovat suolaa ja valoa, 349 s. Otava. Isbn 9789511447597

 Kaksi fundamentalistikristittyä, tms. evankelikaalia, kaksi suomalaista naista, matkustavat Israeliin tukemaan juutalaisia ja heidän valtiotaan ja Jeesuksen toista tulemista.

Todella tympäisevä aihe kirjalle, johon en olisi ollenkaan välittänyt tarttua. Luin sen kuitenkin, kun se oli lukupiirikirjaana. Yllätyin, että lukeminen ei ollut sen suurempi kärsimys. Naisista toinen pysyy ekstreemissä uskossaan ja osallistuu palestiinalaisia vastaan suunnattuun hyökkäykseen siirtokunnan juutalaisnuorten kanssa. Toinen taas rakastuu juutalaismieheen, joka on sekulääri ja vapaamielinen. Sukupuolitauti ja synnin tunto saavat naisen, ilmeisesti, tulemaan järkiinsä, tai ainakin toisiin ajatuksiin.

Kirja onnistuu demoamaan juutalaista ja kristillistä ääriajattelua kahden eri tavoin käyttäytyvän naisen kautta. Lukija tulee lopulta jotopäätökseen, että jos juutalaisella puolella isokin osa ajattelee näin, ei palestiinalaisten ongelmaan heidän puoleltaan ole koskaan tuleva mitään järkevää ratkaisua.

Anne Moilanen, 2025. Uhma, 195 s. Johny Kniga, Isbn 9789523622494

 Tästä kirjasta oli sen ilmestyessä useita lehtijuttuja (esim,), joista jäi mieleen, että kirjoittaja on tehnyt "räväkän" kirjan, jossa seksistä puhutaan naisen näkökulmasta ja suoraan. Naisen seksuaalisuudesta ovat naiset ilahduttavasti kirjoittaneet yhä enemmän ja suorempaan. Mikäpä voisi olla miehille enemmän tarpeen?

Jossain mainittiin kirjan olevan "häpeämätön". Hassua, kun juuri sitä ikiaikuista häpeää kirjoittaja yrittää väistää. Kirja on pikemminkin hävyllinen suorassa naisen seksuaalisuuden ja toiveiden kuvauksessaan. Miehet lienevät kuvanneet omaa osaansa vastaavasti jo kauan, vaikka juuri nyt ei muistukaan mieleen "rehellistä esimerkkiä".

Kirjassa kuvataan eronneen keski-ikäisen Marian elämää eron jälkeen. Miessuhteita ja uusia pettymyksiä. Avioliiton kuvausta ja eron jälkeistä epätoivoa ja laastarisuhteiden hakua. Arvostin kuitenkin ehkä eniten lapsuuden muisteluita, jotka osuivat siihen, vielä 70-luvullakin voimakkaana eläneeseen, perinteeseen, ettei lasta pidä kiitellä tai kannustaa, vaan moittia ja rangaista.

Ihan hyvä kirja. Toivottavasti kirjan maine saa monet muutkin sen lukemaan. Siinä kun kyllä on muutakin sisältöä kuin pillun nuolentaa.

Gianni Solla, 2024. Ystävyyden oppimäärä, 248 s. Otava. Isbn 9789511479567

 Tämä on kirja II maailmansodan aikaisesta Italiasta, fasismista ja juutalaisten kohtaloista siellä. Tämä on myös kirja kolmesta nuoresta, joiden elämät kietoutuvat toisiinsa ja vaikuttavat ratkaisevasti kohtaloihin. Davide ja Nicolas ystävystyvät, vaikka Nicolas on kylään fasistien keskelle karkotettu juutalainen. Molemmat ihastuvat kylän tehtaan tyttöön, Teresaan, ja tekevät lopulta molemmat tälle lapsen. Elämät ajautuvat erilleen ja kohtaavat taas vuosia myöhemmin.

Davidesta kehittyy Nicolaksen ihailija ja sen myötä luku-, kirjoitus- ja esiintymistaitoinen. Hänestä tulee stand up esiintyjä, joka menestyy, koska esitykset ovat niin "tosia".

Aluksi alettuani lukea pelkäsin, että taas jotain sotaa kokemattoman kirjoittajan holokaustipornoa (vrt. Poika raidallisessa...), mutta onneksi näin ei ole. Joissakin kohdin tunsin kiusaantumista, enkä jaksanut uskoa tarinaan, mutta lopulta Daviden kehittymisen, ajattelun ja psyyken tarkka kuvaaminen vei mennessään ja sai minut lukemaan, tyyytvväisenä, loppuun.

Matias Riikonen, 2019. Iltavahtimestarin kierrokset, 130 s. Teos. Isbn 9789518519655

 Mitähän tästä pikku kirjasta sanoisi. Kiva luettava. Ei tapahdu oikeastaan mitään, mutta silti kerrotaan, paljastuu, paljon. Ympäristön kuvaus on tarkkaa ja luovaa. Aina samaa reittiä kulkevaa päähenkilöä haluaisi kuulla enemmänkin omasta elämästään.

Kävelykuvaukset ovat aikajärjestyksessä, paitsi vuosi 2015, jossa joulunaika tulee ennen muita. Lienee virhe?

Kiva pieni kirja.

Hannu Juusola, 2024. Israelin historia, 432 s. Gaudeamus. Isbn 9789523452749

 Israel/Palestiina lukupiiriin oli luettavana kaksi tietoteosta: Rashid Khalidin, palestiinalaisen teos satavuotisesta Palestiinan historiasta Israelin vallan alla. Ja tämä suomalaisen asiantuntijan perusteellinen teos. Khalidin teoksen ansio on sen kirjoittajan oma palestiinalaisen näkökulma tapahtumiin, jota harvoin tiedodtusvälineissä ainakaan yhtään syvöllisempänä ja ilman Israeliin myötämielisesti suhtautuvien kommentteja tapaa.

Jos pitäisi suositella näistä jompaa kumpaa tai hyvää, perusteellista yleisesitystä aiheesta, päätyisin Juusolaan. Yhdessä nämä kuitenkin muodostavat toisiaan täydentävän ja todella vahvan lukupaketin. Lukeminen saattaa olla vähäbn tavallista hitaampaa, ainakin tässä iässä. Se johtuu sittä, että tapahtumiin liittyvät omat muistikuvat nousevat esiin ja kertautuvat tekstin myötä ja, toivottavasti, täydentyvät tarkemmilla tiedoilla taustoista.

Tulee myös muita ahaa-elämyksiä. Minulla esim. se, että puolueiden kehitys - vasemmiston erkaantuminen työväestä ja muuttuminen koulutetun väen etupäässä kannattamiksi ja oikeistopopulismin nousu - ovat tapahtuneet Israelissa samaan tapaan ja ehkä jo varhemmin kuin Euroopassa. Thoma Pikettyn Pääoma ja ideologia teoksessa puolueiden samankaltaista kehitystä käydään läpi eri puolilta maailmaa. En muista oliko Israel mukana noissa tarkasteluissa, mutta kehitys on noudattanut samoja suuntaviivoja, eikä siis ole ollut vain Israel/Palestiina alueeen ja konfliktin muovaamaa.

Teemallinen lukupiiri aiheenaan Palestiinan kysymys näyttää olevan hyvä ja antoisa idea.

Susan Abulhawa, 2022. Rakkaudetonta maailmaa vastaan, 384 s. Like. ISBN 9789511427070

 Toinen Abulhawalta lukemani teos kertoo Länsirannan palestiinalaisten taistelusta Israelia ja juutalaisia vastaan. Ensimmäinen lukemani kertoi Gazan alueesta ja siellä asuvan suvun tarinaa.

Tämä tarina on ennen muuta yhden naisen tarina, jolla on yhteistä kirjoittajan elämän kanssa, mutta tämä ei kuitenkaan ole autofiktiota, vaan päähenkilö on omanlaisensa. Tarina alkaa Kuwaitista, jonne palestiinalaisia oli paennut suurin joukoin. Loppu tapahtuu Jordaniassa, jonne kauan Israelin vankilassa ollut päähenkilö vapautetaan. Pitkän, loputtoman vankeuden päättyminen ja hidas toipuminen eristyksessä olon kärsimyksestä ja jopa toivo paenneen ja kadonneen aviomiehen paluusta on kuin metaphora palestiinalaisten toivomasta vapaudesta ja itsenäisyydestä.

Kirja tuo lukijalleen kosolti tietoa palestiinalaisten oloista ja kulttuurista. Pitkän vankeuden kuvaus leikkaa läpi kirjan ja symboloi Palestiinan loputonta kärsimystietä.

Rashid Khalid, 2024. Palestiina Sata vuotta asutuskolonialismia ja vastarintaa 1917 - 2017, 389 s. Siltala. Isbn 9789523883345

 Tämä kokonaisesitys Palestiinan konfliktin sadasta vuodesta palestiinalaisten näkökulmasta on mielestäni laaja ja monipuolinen sodan ja sen vaiheiden kuvaus. Suurvaltojen sekaantuminen ja eri osapuolien tukeminen tulevat käsitellyksi ja palestiinalaisten vähäinen tuki ja israelilaisiin verrattuna hajanainen ja vaikea toiminta ja alistettu asema alusta asti tulevat esille monella tavalla.

Sodan vaiheet ja palestiinalaisten kova kohtalo käydään läpi piinallisen tarkasti ja vaiheita kerraten eri toimijoiden näkökulmasta. Tämän päivän Gazan ja Länsirannan kauhut saaavat selyksensä historiasta. Siellä jatkuu se mikä alkoi jo yli sata vuotta sitten, ja jonka tasapuoliseen ja kestävään ratkaisuun länsimaat eivät halua sitoutua.

Tätä voi suositella jokaiselle lukijalle.

Hannu Väisänen, 2024. Viisikko, 200 s. Siltala. Isbn 9789523882928

 Tämä kirja kertoo sisarusparvesta, joka tapaa säännöllisesti synttäreillä kirjoittajakertojan Ranskan asunnolla vanhassa pappilassa. Sisarusten vanheneminen näkyy ja tuntuu, yksi dementoituu ja muillakin  on vaikeuksia. Kirja on autobiografinen tai ainakin autofiktiivinen. Kertoja äityy välillä tarinoimaan sisaruksilleen villiä tarinaa vanhuskorvesta, jonne kaikki ylijäämävanhukset ajetaan selvitytymään omillaan pois yhteikunnalle kustannuksia aiheuttamasta. tarinan kertoja kehittelee tarinaa kertoessaan, mutta se jää kesken ja tarina viisikon tapaamisista jatkuu.

Jotenkin kevyttä ja mieleenjäävää kerrontaa ja lukemista.

Susan Abulhawa, 2015. Sininen välissä taivaan ja veden, 319 s. Like. Isbn 9789520112486

 Tämä kertoo tekijän suvusta ja perheestä autofiktiivisesti. Perhe elää Israelin Gazan kaistalla ja ulkomailla ja kärsii Israelin miehittäjän kovista otteista.

Perheen jäsenien kovat kohtalot ja joutuminen välillä pitkikisi ajoiksi eroon ja hukkaan toisiltaan on raastavaa luettavaa. Tarinassa on myös muslimikulttuurin maagisia piirteitä enneunien ja dzinnien muodossa.

Valistava kirja palestiinalaisten näkökulmasta ja kärsimyksistä.

Abdulrazak Gurnah, 2024. Kivisydän, 322 s. Tammi. Isbn 9789520446406

 Tämä on kolmas nobelisti Gurnahin suomennettu teos ja kolmas häneltä lukemani. Tämä on aiempia kompaktimpi ja helppolukuisempi. Minusta myös selvästi autofiktiivisempi, niin paljon on yhtäläisyyksiä kirjailijan oman elämän kulkuun.

Kertomisen intensiivisyys ja suopea soljuminen on kuitenkin yhtäläistä aiemmin lukemiini. Juonikuviossa on mielenkiintoa ylläpitävä koukku, joka pitää sisällään suvun ja perheen salaisuuden, josta päähenkilö pääsee selville vasta lopussa. Hyvä lukukokemus.

Antto Terras, 2022. Suomalaisuuden kultainen kirja, 201 s. Into. Isbn 9789523516588

 Luin ensin Viro-kirjan js sitten tartuin tähän ajatellen, että tässä varmaan on herkullista vertailua suomalaisten ja virolaisten välillä.

No, kyllä sitä vähän on, mutta enimmäkseen kierrätetään vanhoja ennakkoluuloja ja kuluneita vitsejä suomalaisuudesta. Loppua kohti kirja vähän paranee. Ehkä lopun teksti on tuoreempaa, siis myöhemmin kirjoitettua. Alku tuntui kuin viime vuosituhannella kirjoitetulta. En suosittele käyttämään tähän aikaa. Parempia kirjoja on vielä niiin paljon lukematta.

Antto Terras, 2020. Viro (sensuroimaton), 184 s. Into. Isbn 9789523512610

 Eestin kielen kurssilaisen vihjeestä luin tämän Suomen eestiläisen, nykyään suomalaisen, irvailun entisestä kotimaastaan. Tyyli on pakinatyyliä ja jotkut heitot jopa naurattavat lukijaa. Luvut ovat tyyliin kuuluvan lyhyitä, ettei lukija rasitu liikaa. Juonena on tarkastella Viroa ulkoapäin ja suomalaisin silmin. Kirjoitaja on ollut Viron kiertomatkalla tekemässä Visit Estonian tlauksesta matkailumainosfilmimateriaalia. Kaikenlaista kommellusta sattuu matkan varrelle. Mitään erityisen uutta ei kohteissa ole Viron harrastajalle, lähes kaikista kohteista olin ainakin kuullut jo ennestään.

Kahden kansan edustajien käsitykset toisistaan ja erityisesti se, mitä toinen pitää toisessa hassuna tai omituisena, on aina mielenkiintoista. Niistä lukeminen voi avata silmiä ja päätä tiedostamaan eroja ja ehkä jopa ymmärtämään ja hyväksymään niitä. En tiedä käykö tässä niin, vai tapahtuuko vain vanhojen ennakkoluulojen vahvistumista? Ehkä kumpaakin.

Virolaisen vävypojan hyväksyminen Suomen sukulaisiin tulee myös esille, erityisesti kirjan lopussa, mutta myös koko tekstissä. Kirjoittaja tuntee itsensä suomalaiseksi ja esittäytyy niin myös Virossa. No ei kansalaisuus tai tunne siitä aina ole syntyperäistä. Nämä kipukohdat tulevat tekstin irvailuista huolimatta esiin ja saavat ainakin jotkut lukijat huumoriotteesta huolimatta pohtimaan asiaa tarkemminkin.

Samalta tekijältä on ilmestynyt myös toinen, Suomea käsittelevä kirja. Ehkä luen sen seuraavaksi, tasapuolisuuden nimissä.

Ljudmila Ulitskaja, 2002. Iloiset hautajaiset, 185 s. Tammi. Isbn 9513118185

 Luin aiemmin tämän kirjoittajan kaksi myöhempaa teosta: tyttölapsia ja Sielun ruumis. Niiden kerronta on kevyttä ja humoristista, muun muassa. Tässä kirjassa, jossa kerrotaan venäläisistä emigranteista Amerikan ihmemaassa, huumori on kuitenkin aivan omaa luokkaansa.

Aluksi en tahtonut päästä jyvälle tapahtumista ollenkaan. Niin paljon henkilöitä, joilla on vain venäläisiä diminutiivinimiä, joista en osaa ymmärtää onko kysymys naisesta vai miehestä. Se kun ei suomenkielisessä käännöksessä käy muutenkaan ilmi.

Vähitellen kerronta kuitenkin selkeytyi ja ehkä jopa jäntevöityi niin, että pääsin tarinaan mukaan. Tarina on absurdi taiteilijan loppupäivien ja kuoleman kuvaus. Ympärillä pyörii ystävien, ystävien ystävien ja rakastajattarien ja lasten karuselli, joka ei pysähdy hetkeksikään. Myös ortodoksisuus ja juutalaisuus kiertyvät mukaan viimeisten päivien tapahtumiin. Kaikki tapahtuminen on kuitenkin, vaikkakin surumielistä, iloista ja railakasta, jotenkin elämää ja erilaisuutta, jopa venäläisyyttä, arvostavaa.

Raakel Lignell, 2019. Älä sano että rakastat, 267 s. Siltala. Isbn 9789522346209

 Tämä kertomus nuoren suomalaisen viulistinaisen ja Beniniläisen afrikkalaismiehen myrskyisästä suhteesta vie lukijaa kuin kaarnalaivaa myrskyssä.

Ruusunhohtoisena ja romanttisena alkanut suhde muuttuu raskauden myötä painajaiseksi. Kuvankaunis afrikkalaismies osoittautuu pettäjäksi, taloudellisesti loiseksi ja narkomaaniksi ja huumehöyryissään äärimmäisen väkivaltaiseksi. 

Kertomuksen mustavalkoinen asetelma saattaa joissakin lukijoissa voimistaa rasisitisia käsityksiä, vaikka Beninin sukulaisista löytyy myös ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä. Plussaa kertojalle on, että muutamassa kohdassa hieman katsotaan asioita myös toisen osapuolen kannalta, niin anteeksiantamaotonta kuin tämän käytös onkin.

Tarinan loppu on kutakuinkin onnellinen, koska hirviömiehestä on päästy eroon. Jäin tosin ihmettelemään, onko eroon pääsy täydellinen, sillä lapsensa tunnustaneella isällä on oikeus lapsensa tapaamisiin.

Huikea teksti, jonka soisin kaikkien nuorten naisten lukevan. Juuri niiden, jotka ovat varmoja, etteivät anna itseään kohdeltavan huonosti eikä ainakaan väkivaltaisesti.