Linn Ullmann, 2012. Aarteemme kallis, 360 s. WSOY. isbn 9789510392829

Teos kertoo turhautuneesta kirjailijasta ja hänen avioliitostaan ravintoloitsijavaimon kanssa. Kaksi lasta ja vaimon äiti ja hänen karski naishoitajaystävänsä ja vaimon pienenä hukkunut veli sekä murhan ja raiskauksen kohteeksi joutuva teini-ikäinen lapsenhoitajatyttö ovat tarinan henkilöt. Oikeastaan tarina tulee kerrotuksi jo muutamalla ensi sivulla lähes kokonaan. Tämän jälkeen seuraa yhä uusia kerrostumia ja kertauksia ja tarinaa kerrotaan aina vain uudestaan ja tarkemmin ja eri näkökulmista. Rakenne muistuttaa voitaikinaa, käännetty ja kaulittu niin moneen kertaan, että kerrostumista ja samanlaisista aineksista ei ole tulla loppua ollenkaan. Vanhempi tytär reagoi murrosiässään voimakkaasti ja aiheuttaa lisää murhetta vanhemmilleen, kuten myös perheenpään syrjähypyt.
Yllätyksenä ja antikliimaksina tälle kaikelle on loppuun leivottu siisti pieni onnellinen loppu melkein Hollywood-tyyliin. Kertojan ääni on kuitenkin vahva ja tarina kyllä kulkee vaikka välillä toistuvat ainekset tekevät siitä vähän paikallaan junnaavaa

Kati Tervo, 2018. Iltalaulaja, 204 s. Otava, isbn 978-951-1-31100-3

Kirja kertoo taiteilija Ellen Thesleffin viimeisestä kesästä Näsijärven huvilallaan, Casa Biancassa, valkotalossa. Apulaisekseen hän saa nuoren Taimi tytön läheisestä talosta. Kirja kertoo taitelijan viimeisistä luovista hetkistä ja Taimin kehityksestä.
Pari viettää kesää ja Taimi kokkaa ja hoitaa huushollia Ellenin maalatessa joko lähisaaressa tai huvilassa. Kesä kuluu ja Taimiin ihastunut Toivo pääsee Juhannukselta lähemmäs. Syksyyn mennessä romanssi on ohi ja taitelija palannut kaupunkiin. Lopussa on pieni epilogi, jossa todetaan taiteilija kuolleeksi ja Taimin keskenmeno ja perheensä elämän jatkuminen maaseudun pieneläjinä. Tarina kertoo taiteilijasta hiukan ja paljon kesästä ja nuoresta tytöstä ja hänen kehityksestään. Minua häiritsi hiukan Taimin puheeksi kirjoitettu murre, joka ei jostain syystä tuntunut istuvan uskottavasti henkilöhahmoon. Muuten sievä pieni tarina.

Olli Jalonen, 2018. Taivaanpallo, 461 s. Otava. isbn 9789511319177

Finlandia-voittaja on hämmästyttävä aikamatka 1600-luvulle, merenkäyntiin, brittiläiseen imperiumiin ja anglikaanisen ja katolisen kirkon skismaan. Kirja kertoo pienen alle ja päälle kymmenvuotiaan pojan tarinaa. Rakenteellisesti tähtitieteilijä Halleyn ja apulaisensa Clarken vierailu St Helenalla, josta päähenkilö Angus on kotoisin, on sijoitettuna vain Anguksen muisteluihin jo poistuneista vieraista. Vauhtiin tarina pääsee keskivaiheilla, kun Angus lähetetään Lontooseen salamatkustajana purjelaivassa. Lukijana jäin odottamaan kliimaksia tarinan loppua kohti, mutta sitä ei tule ja lukija ymmärtää, että pääaiheena ei olekaan Angus, vaan tuon ajan elämä ja kamppailu uskon ja valistuksen välillä. Tähtitieteilijä ja luonnontieteilijä Halley on välillä vähän liiankin puhdas valistuksen ja faktamaaliman edustaja. Lukemisen arvoinen, mutta kovin melankolinen kirja päähenkilö Anguksen pysyvästä optimismista ja oppimisen arvostuksesta huolimatta. Aika ja yhteiskunta ovat sisältä kuvattuja ja hyvin eläviä ja uskottavia.

Pekka Tarkka, 2018. Onnen Pekka, 575 s. Otava. isbn 9789511288114

Tämä muistelmateos on harvinaisen mielenkiintoinen siksi, että se kertoo 60- ja 70 luvun kulttuurimurroksesta tapahtumien keskeltä. Pekka Tarkan elämä kirjallisuuden tutkijana ja keskeisenä kriitikkona on tietysti sekin mielenkiintoinen, mutta 60-lukulasien nuorisokapinoinnin ja stalinismin nousun kuvaus on yleisesti mielenkiintoisempaa ainesta. Voin vain yhtä kirjoittajan käsitykseen, että tähän asti tarjotut selitykset antiautoritäärisen nuorison suistumisesta stalinismiin ei ole selitetty lainkaan tyhjentävästi tarjotuilla isäkapinan malleilla, eikä myöskään tuon menneisyyden käsittelyä ole suoritettu läheskään riittävästi. Osana tuon ajan selitystä on tietysti vallinnut suomettuminen ja neuvostotoliiton painostus, mutta sitä suuremmalla syyllä nyt, Neuvostotoliiton kadottua, pitäisi menneisyyttä käsitellä ja pyrkiä ymmärtämään, mikä sai kollektiivisen nuorisohulluuden, taistolaisuuden, aikaan ja miksei sen seurauksia ole vieläkään kaikilta osin saatu selvitetyksi. Tarkan muistelut kattavat hänen elämänsä alusta aina Hesarin kulttuuriosaston kukoistuksen komeimpaan aikaan 80-90-luvuille. Nykyaika ja digivallankumous ja globalisaation aika jäävät vielä käsittelemättä. Tarkka kuuluu sukupolveen, joka kapinoi suurten ikäluokkien dominanssia vastaan ja aloitti uuden kulttuuriradikalismin, johon myöhemmät, kuten minun sukupolveni tulivat mukaan varttuessaan. Minun sukupolveani leimasi kokemus siitä, että "kaikki" oli jo kertaalleen tehty ja aikaan saatu sekä tietysti taistolaisuus ja poliittinen fanatismi ja suvaitsemattomuus - vaaran vuodet. Hyvin antoisa luettava tämä muistelma. Parasta antia ovat erilaiset kirjallisuuden suuntaukset ja niiden väliset konfliktit. Monet ajan ilmiöt, joita aikanaan seurasin svusta loksahtavat paikalleen tapahtumien kokonaisuuteen.

Merete Mazzarella, 2012. Matkalla puoleen hintaan, eläkkeellä olemisen taidosta, 250 s. Tammi. isbn 9789513169145

Tämä pieni kirjanen on lämmin ja tarinoiva kertomus eläkkeelle jäävän professorin ja kirjailijan tunnoista. Antti Eskola kirjoitti kirjassaan Vanhuus sosiologina siitä miltä tuntuu tulla vanhaksi ja minkälainen tuo elämänkaaren osa on. Mazzarella kirjoittaa humanistina ja kirjallisuuden tutkijana siitä, millaista on, kun on vanhuuden kynnyksellä ja miten on mahdollista sopeutua eläkkeelle jäämiseen ja miltä se tuntuu. Olen itse samassa vaiheessa kuin hän oli kirjoittaessaan. Olen ollut nyt yli puoli vuotta eläkkeellä. Tästä syystä löydän kirjasta paljon, paljon tuttua ja koettua. Minäkin siis olen tässä asiassa kokemusasiantuntija, joka voisi kertoa nuoremmille, miltä se tuntuu. Mutta kuten Mazzarella, olen jo oppinut, että viisautta on olla tyrkyttämättä tietoa, jonka nuoremmat uskovat jo tietävänsä. Niin, he itse asiassa määrittelevät sen, millaisia vanhat ihmiset saavat olla.
Kirja on kirjoittajansa tavoin lämpimän humanistinen ja antaa varmasti paljon kaikenlaisille eläkeläislukijoilleen - vaikka he eivät sattuisikaan olemaan professoreita. Kirja paranee loppuaan kohti ja erityisesti "loppuyhteenveto ja johtopäätökset" on antoisaa luettavaa. Toivon, että minunkin eläkeläiselämäni noudattaisi tätä kaavaa: vanhetessaan se selkeytyy ja paranee, ja antaa viisaan vaikutelman.

Orhan Pamuk,2014. Kummallinen mieleni, 778 s. Tammi. isbn 9789513187491

Tämä kirja kertoo turkkilaisen Mevlutin ja hänen kahden vaimonsa Rayihan ja Samihan elämän vuosina 1969-2012. Tarina on kudottu kertojan, joka on merkitty graafisella boza-kauppiaalla, ja eri henkilöiden näkökulmasta. Jokainen  henkilö on aina merkitty "puheenvuoron" alkuun. Jokaine luku nimetty kahteen kertaan, siis myös alaotsikolla. Näin kirja muistuttaa jotain ikiaikaista kronikkaa, vaikka kertookin nykyajasta ja turkkilaisen yhteikunnan muutoksesta.
Aivan ajankohtainen Atatürkkilaisen ja islamistisen Turkin kamppailu tapahtuu päähenkilön elämässäkin ja jopa hänen kummallisessa mielessään. Tuo kummallinen mieli vie boza-kauppiaan aina uudestan vaeltamaan Istanbulin öisiä katuja ja pitää hänet melankolisen yksinäisenä, mutta myös hyveellisenä ja tasaisena luonteena, joka ei sotkeudu liiemmin poliittisiin tai uskonnollisiin ääriliikkeisiin tai toisaalta epärehellisiin liiketoimiinkaan tavanomaista pahemmin.
Mevlutilla on hyvä ystävä, joka on kurdi, ja joka menestyy elämässään taloudellisesti paremmin, mutta joutuu sittemmin murhatuksi, sotkeuduttuaan liikaa korruptioon. Mevlutin serkut ja sukulaiset menestyvät muuttuvassa Istanbulissa paremmin ja jopa erinomaisesti käyttäessään avautuvia mahdollisuuksia häikäilemättä hyväkseen. Mevlutia he pitävät yksikertaisena ja vähän maalaisena, mutta arvostavat kuitenkin hänen suoruuttaan ja rehellisyyttään. Mevlut itsekin näkee tämän, mutta tiedostaa kuitenkin olevansa onnellisempi kuin muut perheensä ja vaimojensa kanssa.
Tämä kirja on pitkä tarina ja todella runsas ja täynnä pieniä sivutarinoita kolmen päähenkilön elämän lisäksi. Lukukokemus on kuitenkin helppo, koska kirjan alkuun on sisällytetty sukutaulut ja loppuun henkilöhakemisto ja kronikka tapahtumista. Tarvittaessa voi siis halutessaan palata ja tarkistaa asioita. Varsinainen  runsauden sarvi tämä opus on. Pamukin Istanbul kirjasta en pitänyt, mutta tämän luettuani ymmärrän, miksi hän on nobelisti.

Alexander McCall Smith, 2017. Nainen, joka käveli auringossa, 335 s. Otava. isbn 9789511322924

Tämä on kuudestoista Mma Ramotswe tarina. Luin tämän välipalaksi ennen joulukiireitä. Sopii hyvin tällaiseen pimeään ja kylmään aikaan lukea Botswanan kuumuudesta ja kirkkaasta auringosta. Mma Ramotswe on ihan yhtä viisas ja ymmärtäväinen ja hyvän tahtoinen kuin ennenkin. Nämä ovat aikuisten satuja, mutta aina täytyy ihmetellä kirjoittajan kykyä punoa yksinkertaiseen juoneen niin paljon inhimillistä ymmärrystä ja myötäelämistä. Kaunis, pieni pala hyvää tahtoa, joulumieltä suorastaan.